Satawuotinen muisto

Turun uuden akatemiatalon peruskiwen laskemisesta on tänään sata wuotta kulunut. Kun tuossa juhlassa oli läsnä kuningas Kustaa IV Aadolf perheineen, eräs englantilainen prinssi y. m. ja tapaus oli mitä juhlallisinta laatua, lienee syytä ottaa se wähän laajemmin puheeksi.

Kuningas saapui Turkuun kesäk. 11 p. 1802 ja wiipyi täällä saman kuun 19 p:ään asti, jolloin hän läksi Helsinkiä kohden. Turussa pidettiin hänen täällä ollessaan m. m. maisterinwihkiäiset, joissa 52 kandidaattia wihittiin maistereiksi ja 15 lääketieteen lisensiaattia tohtoreiksi.

Käytyään Helsingissä ja Wiaporissa, matkusti kuningas Ahwenkoskelle Kymin joella, joka silloin oli waltakunnan rajana ja jossa hän maalauttamalla Ahwenkosken sillan wenäjänpuoleisenkin osan Ruotsin wäreillä oli wähällä saada aikaan pahoja rettelöitä. Sieltä jatkoi hän matkaansa Kuopioon, jonne saapui heinäk. 10 p. Kuopiosta lähtiessä heinäk. 12 p. lauloi Kelloniemen lautassa 12 talonpoikaistyttöä hänelle suomalaisen laulun, jonka oli sepittänyt waltiopäivämies Pekka Wäänänen. Matka jatkui Iisalmen kautta Ouluun ja sieltä takaisin rantatietä (Poriin poikkeamatta) Turkuun, jonne kuninkaalliset saapuiwat heinäk. 23 p.

Edellisenä päiwänä oli tänne saapunut Englannin prinssi William terwehtimään kuningas Kustaa Aadolfia ja tuli siten seurueineen lisäämään sitä loistawaa joukkoa joka oli saapuwilla Turun uutta akatemiataloa wihittäessä sata wuotta sitten.

Turun akatemian aikaisemmin käyttämät huoneistot oliwatkin olleet kowin ahtaat eiwätkä muutenkaan wastanneet tarkoitustaan. Uutta taloa oli jo kauwan hommailtu ja puuhat saiwat uutta wauhtia kun Kustaa IV Aadolf uuden talon kustannuksia warten myönsi yliopistolle oikeuden periä tulot kaikista Suomessa awoimina olewista kirkkoherranwiroista ynnä wientiweron kaikista metsätuotteista, mitä Suomesta wietiin. Niiden joukossa, jotka lähinnä harrastiwat uuden talon rakentamista, oli Henrik Gabriel Porthan, joka yhdessä muutamien muiden kanssa oli niin käytännöllisesti kuin suinkin koettanut järjestää uuden talon suunnitelman.

Talon arkkitehdiksi oli w. 1799 walittu nuori Karl Kristofer Gjörwell, tunnetun Johan Gjörwellin poika, jonka lisäksi rakennustyön teettämistä warten w. 1802 Roomasta kutsuttiin nuori italialainen arkkitehti Charles Bassi, joka sitten jäi Suomeen ja tuli täällä ensimmäiseksi rakennushallituksen päälliköksi.

Perustuksen laskemisjuhla woitiin sattuman awulla asettaa heinäk 24:ksi, Kristiinan päiwäksi, jolloin akatemia samalla sai wiettää perustajansa muistoa. Ilma oli kauwan aikaa ollut sateinen, mutta juuri täksi päiwäksi sattui pouta.

Itse juhlasta kertoo Turun ja koko Suomen silloinen ainoa lehti seuraawaa:

K:lo 12 päiwällä oli akatemian opettajakunnalla armo ottaa tuomiokirkon rappusilla wastaan Heidän Kunink. Majesteettinsa, jotka waunuista maahan astuttuaan kulkivat seurueineen rakennuspaikalle, jonne prinssi William kahden seuralaisensa kanssa jo ennen oli saatettu. Sittenkuin Heidän Kunink. Majesteettinsa oliwat ottaneet sijansa pawiljongissa, joka oli rakennettu lähelle perustuksen laskemispaikkaa, jonka wastapäätä wirastot ja porwaristo naiswäkineen muodostiwat laajan amfiteatterin, esiintyi ijäkäs piispa, tohtori Gadolin akatemian sijaiskanslerina ja pyysi Hänen Majesteettiaan kaikkeinkorkeimman lupauksensa mukaan tekemään akatemialle ja Suomelle sen armon ja omin käsin laskemaan uuden rakennuksen peruskiwen. Kun kuningas tähän suostui, kantoi piispa Kunink. Majesteetin eteen hopealippaan (jonka latinaisen kansikirjoituksen lehti julkaisee).

Sittenkuin kuningas lippaaseen oli laskenut waltakunnassa käywät rahalajit sekä sen mitalin, jonka akatemia tämän juhlan johdosta oli teettänyt, kannettiin lipas sitä warten hakattuun tilaan peruskiwessä ja peitettiin toisella kiwellä, jonka jälkeen piispa yliopiston rehtorin, prof. Hellsteniuksen awulla antoi kuninkaalle muurauskauhan ja wasaran. Kuningas astui pawiljongista alas ja muurasi kiwen, jonka päällä juhlasalin kateederi tulee olemaan.

Kuningas ojensi sitten kauhan kuningattarelle, joka myöskin otti osaa perustuskiwen laskemiseen ja teki päiwän muiston yhtä kalliiksi kuin unohtumattomaksi. Prinssi William otti sitten kauhan ja teki tämän juhlan siitä harwinaisesta tapauksesta muistettawaksi että Englannin prinssi on ollut muuraamassa Suomen yliopistorakennusta.

Arkkitehdit Gjörwell ja Bassi saiwat lopuksi armon Heidän Majesteeteilleen näyttää perustetun rakennuksen piirustukset.

Kaikki seikat osaltaan waikuttiwat siihen että tämä juhla sillä hetkelläkin oli kaunis ja hupainen, samoin kuin se kaikille ajoille tulee olemaan onnekas ja muistettawa. Ilma oli aiwan kuin tätä hetkeä warten kauniin mitä saattaa olla, waikka taiwas sitä ennen ja taas sen jälkeen oli pilwinen, myrskyinen ja sateinen. Wiranomaiset, jotka ottiwat wastaan kuningasta, naiset, jotka kaunistiwat loosheja, lukematon määrä katsojia, jotka mitä kauniimmissa ryhmissä täyttiwät paikan ja kiiweten kiwijalain päälle, muodostiwat siewän ja hauskannäköisen pyramidin, ynnä musiikki auttiwat melkoisesti sitä waikutusta, jonka tämä juhlatilaisuus teki kaikkien läsnäolewien mieliin. Harwinainen hiljaisuus ja äänettömyys wallitsi myöskin kansajoukossa, jota oli kokoontunut läheisten talojen katoillekin.

Perustuskiwen laskemisen tapahduttua meniwät majesteetit ynnä niiden mukana prinssi William, seurue, wiranomaiset, porwaristo, naiset ja paljo muita sekä kaupungin että maan asukkaita akatemian wanhaan luentosaliin kuuntelemaan puhetta, jonka akatemian puolesta piti siweysopin ja historian professori Frans Mikael Franzén.

Illalla oli pidot Bremerin talossa torin warrella ja niihin suwaitsiwat saapua myöskin kuninkaalliset korkeudet ja prinssi William. Sitä ennen oli howissa tapahtunut naisten esittely.

Seuraawana päiwänä klo 8 a.p. piti rukouksen Heidän Majesteettiensa huoneessa dosentti Widell, jonka jälkeen majesteetit klo 9 lähtiwät Helsinkiä kohden.”

Kaikin puolin onnistunut perustusjuhla oli kauwan yleisen puheen esineenä. Porthan palaa siihen usein kirjeissään. Osottaen kaikkia Franzénin sen aikuiseksi erittäin laajaan kuwaukseen, lisää hän: “meidän multa- ja kiwijalta oliwat niin täynnä ihmisiä että ne rumentamisen sijasta kaunistiwat paikkaa. Kun hän lisäsi aikaa rakennusrahastomme tulojen perimiseen, niin olemme saaneet rohkeutta laajentaa pohjakaawaa ja lisätä sitä uudella fasaadilla wastaista akatemian pihaa kohti ja piirustuksen siihen on kuningas jo hywäksynytkin.”

*

Kun länsisuomalainen osakunta nyt tänään pienellä juhlallisuudella wiettää edelläkuwatun juhlan 100-wuotista muistoa, on sillä mahdollisesti joukossaan yksi ja toinen niiden jälkeläistä, jotka itse tuossa juhlassa sata wuotta sitten owat olleet. Ne owat kumminkin wähintään lastenlapsia – mutta tässä kaupungissa elää myöskin yhden yllämainitun juhlan näkywän osanottajan tytär. Se on neiti Fanny Bassi, yksi Hemmet-laitoksen asukkaita. Charles Bassi, joka kuoli Turussa w. 1840, jätti nim. jälkeensä kaksi tytärtä, joista toinen, Johanna Karolina, oli naimisissa ensin kruununwouti Adolf Fredrik v. Willebrandin ja sitten Turun kaupunginlääkärin, prof. J.W. Awellanin kanssa, ja kuoli w. 1892 sekä toisen tyttären, Fannyn, joka kuten sanottu, wielä on elossa.

Paluu sivulle Turun akatemia.