Lääninhallitus – Länsstyrelse

kanslia

Kuva lääninkanslian työntekijöistä (Kansallisarkisto, TPLH, Hi:15)

Lääninhallitus

Hallinnoinnin tehostamiseksi perustettiin 1600-luvulla kenraalikuvernöörikunnat. Turun keskusviraston perusti Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri ja käskynhaltijain esimies valtaneuvos Nils Bielke. Hänen kauttaan Suomea koskevat asiakirjat kulkivat käskynhaltijoille, joilla oli apunaan kaksi virkailijaa; yksi kirjeenvaihtoa ja toinen tilinpitoa varten. Tämä jako enteilikin tulevaa lääninhallituksen kansliaa ja konttoria, kun samalla tehtävien lisääntyminen muokkasi erikoistuneelle osaamiselle perustuvan virkamiehistön.

Autonomian alkuaikoina lääninhallituksen toimenkuvaan sisältyivät lähes kaikki keskeisimmät aluehallintoasiat, eikä virkailijakunnan kasvu 1800-luvun kuluessa muuttanut organisaatiota. Konttori huolehti edelleen taloushallinnollisista tehtävistä ja kanslialle jäivät muut tehtävät. Aleksanteri II:n valtaannousun myötä vuonna 1855 maaherra-nimitys tosin vaihtui emämaan hallintotyylin mukaisesti kuvernööriksi, palautuen takaisin maaherraksi Suomen itsenäistyttyä.

Toisen maailmansodan myötä syntyi uusia valtion viranomaiselimiä ja toiminnan hajautumista, mikä muutti aluehallinnon kenttää sekavaksi. Itsenäistymisen myötä uudet lait ja valvonta, sekä pulavuosien ulosotto- ja köyhäinhuoltoasiat työllistivät lääninhallitusta, jonka työskentelyä helpottamaan astui vuonna 1938 voimaan lääninhallitusasetus. Hallinnon merkitys yhteiskunnan säätelijänä onkin kasvanut merkittävästi 1600-luvulta 2000-luvulle.

Lääninhallituksen sijainti Turussa

Lääninhallitus sijoitettiin Turun linnaan 1630-luvulla samalla kun Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahen virka-asunto sijoitettiin linnaan. 1700-luvun alussa esitettiin useaan otteeseen erillisen virkatalon hankkimista maaherralle, mutta sekä vuoden 1682 että vuoden 1727 kuninkaalliset säädökset edellyttivät maaherrojen asuvan vanhoissa linnoissa. Lopulta 1740-luvulla tästä velvoitteesta luovuttiin.

Ensimmäiset lääninresidenssin, eli maaherran virkatalon, piirustukset ovat arkkitehti C. Hårlemannin laatimat vuodelta 1746 ja myöhemmin myös Christian Friedrich Schröder laati oman ehdotuksensa. Kuitenkin vasta vuonna 1762 virkatalokysymykseen löytyi ratkaisu, kun tarkoitukseen päätettiin ostaa lääninkamreeri Daniel Gadolinille vuosina 1760-1761 rakennettu asuintalo Hämeenkadun varrelta. Silloinen maaherra Jeremias Wallén kieltäytyi kuitenkin muuttamasta rakennukseen. Ratkaisuksi muodostui vaihtokauppa ja hovioikeuden presidentti muutti Hämeenkadun kivitaloon jättäen Wallénin käyttöön vanhan presidentintalon.  Turun paloon saakka maaherran virka- ja asuintalona toimikin tämä kaksikerroksinen vuonna 1733 valmistunut kivitalo Läntisellä Rantakadulla. Yläkertaan sijoitettiin asuintilat ja alakerran kahdesta salista toinen otettiin lääninkonttorin käyttöön ja toinen sali toimi lääninkansliana.

Menetettyään toimitilansa vuoden 1827 palossa lääninhallituksen toiminta siirtyi todennäköisesti jo 1830 Akatemiatalon palossa vähemmän vaurioituneisiin tiloihin. Akatemiatalossa lääninhallitus toimi aina vuoteen 1967 saakka, jolloin Turun uusi virastotalo otettiin käyttöön. Lääninhallitukselta vapautuneet tilat Akatemiatalossa siirtyivät Hovioikeuden käyttöön.

lääninkanslia-ja-konttori-ilmoitus-1890

Ilmoitus tilojen käyttöönotosta 1890 Turun Lehdessä.

Kuvernöörin asunto

Akatemiatalosta osa on toiminut myös maaherran (kuvernöörin) asuntona. 1830-luvun muutostöissä toteutettiin Engelin suunnitelmia, ja toisen kerroksen kaakkoisnurkka, entinen museohuoneisto, jaettiin pienempiin huonetiloihin kuvernöörin asuintiloja varten. Asuintiloja tuli myös kolmanteen kerrokseen, jota varten rakennettiin erillinen palveluväen portaikko. Salin ja förmaakin lattiapinnaksi valittiin parketit ja seinille tapetit. Viimeinen kuvernööri, jonka virka-asunto sijaitsi akatemiatalossa, oli maaliskuussa 1917 erotettu tsaarivallalle uskollinen Ilmari Wuorinen.  Wuorisen seuraajat vapaaherra Albert Alexander von Hellens ja eversti Kaarlo (Mikko) Collan eivät olleet kiinnostuneita akatemiatalon asunnosta. Hovioikeus esitti pyynnön saada tilat käyttöönsä ja senaatti suostui tähän 19.6.1917. Hovioikeus sai käyttöönsä toisen kerroksen eteläsiiven ja lääninhallitus muutamia huoneita kerroksen itäsiivestä. Samalla täysistuntosali siirrettiin nykyiselle paikalleen eteläsiiven itäiseen osaa.

Lähteet:

Arkkitehtitoimisto Okulus 2009: Turun Akatemiatalo. Rakennushistoriaselvitys.

Juva Einar W. 1965: Turku 1700-luvulla teoksessa Turun seitsemän vuosisataa. Turun historiallinen yhdistys. Turun kansallinen kirjakauppa. Sivut 116-146. THArk.

Lehtonen Kaarin: Turun hovioikeuden presidentin ja maaherran virkatalo 1730-1827 teoksessa Aboa 1991-1992.

Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. (http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1844 )

Rautala Jyrki 1985: Turun ja Porin lääninhallitus 350 vuotta. Turku.

Turun seudun rakennustekniikka http://www.tsrakennustekniikka.fi/fi/tuote/116

Åbo Tidningar 7.2.1829

Paluu sivun lääninhallitus alkuun.