Juhlasali – Solennitetssalen

på svenska

akatemiatalo-juhlasali

Juhlasali/Solennitetssalen (kuva: Hanna Oksanen, Turun yliopisto)

Akatemiatalon juhlasali Solennitetssalen

Vuonna 1815 valmistuneen Akatemiatalon juhlasalilla on monipuolinen käyttöhistoria. Salissa ovat vierailleet niin Venäjän keisarit Aleksanteri I, Nikolai I ja Aleksanteri II kuin monet muutkin Suomen historian merkittävät henkilöt. Sali on toiminut pitkään hovioikeuden merkkipäivien areenana, mutta tämän rinnalla sinne on kokoonnuttu muun muassa kuulemaan konsertteja ja kansanmusiikkia. Siellä on pidetty kokouksia, spiritistisiä näytäntöjä, Svenska klassiska lyceumin juhlia sekä vuodesta 1973 lähtien Åbo Akademin ja Turun yliopiston juhlatilaisuuksia sekä maisteri- ja tohtoripromootioita.

Juhlasali sijaitsee rakennuksen keskilinjalla. Sisäänkäynti on tuomiokirkon puolella ja kulku saliin tapahtuu eteishallin kautta. Eteishalli on liki neliön muotoinen ja tasalakinen, ja se on yksityiskohdiltaan uusklassinen. Kasettikattoa kantavat pilasterit ja neljä täysplastista graniittikolonnia, joiden järjestelmä on toskanalainen. Kattoa koristavat kauniit ruusukkeet.

Salin ja eteisaulan jykevät pylväät ovat Vartiovuoren tai Kerttulinmäen graniitista veistetyt.  Niiden valmistuksesta vastasi luutnantti Nils Stenstam. Kerrotun mukaan itse keisari Aleksanteri I määräsi Pietarin Iisakin kirkon suuret pylväät valmistettavan Akatemiatalon pylväitä mallina käyttäen. Juhlasalin lattia on puolestaan Gotlannista tuotua kaksiväristä kalkkikiveä. Lattia on ilmeisesti hierarkkisista syistä nostettu eteishallin lattiaa korkeammalle.

Juhlasali on muodoltaan suorakulmainen ja kolmilaivainen roomalainen basilika. Tämän muodon katsottiin soveltuvan arvokkaaseen akateemiseen tehtävään ja juhlaan. Keski- ja sivulaivoja erottavat joonialaisen tyylin mukaiset pylväsrivistöt. Joonialainen järjestelmä oli klassismin arkkitehtuuriteoriassa Apollonin järjestelmä ja Apollon kreikkalaisessa mytologiassa sekä tieteen että taiteen suojelija.

Sivulaivoja kattavat laakeat segmenttikaariset holvit ja keskilaivaa tynnyriholvi. Valoa tilaan antavat holvin alareunassa olevat lunetti-ikkunat. Tilan pitkittäissuunnan päätepisteenä on apsis, eli pyöreä huoneen pääty, rehtorin puhujankoroketta varten. Salin vastakkaisessa päässä on niin ikään apsispäätteinen tila ja sen yläpuolella musiikkilehteri. Arkkitehti Carl Christoffer Gjörwell (1766─1837) on todennäköisesti saanut ideansa Akatemiatalon juhlasaliin tunnetun italialaisen renessanssiarkkitehti Andrea Palladion (15081580) roomalaisen oikeusbasilikan rekonstruktiosta.

Juhlasalin arkkitehtoninen detaljointi on vaikuttava. Holvi jäsentyy ikkunoiden välissä kulkevien vyökaarien välityksellä kenttiin, jotka ovat koristeltu antiikkisilla aiheilla. Juhlasalin seinäpintoja peittää puna-mustaa marmoria jäljittelevä stukkopinta, jonka saapui tekemään pietarilainen stukkomestari Jacob Schelesnoff. Sisustustyöhön osallistui myös muita tunnettuja rakentajia ja taiteilijoita. Suomalaissyntyinen Tukholmassa asuva tuolintekijä Efraim (Ephraim) Ståhl (1767─1820) valmisti juhlasalin kolmiosaisen puhujakorokkeen 1814. Sen taakse, pyöreän absiidin keskelle, asetettiin keisari Aleksanteri I:n pronssinen rintakuva, jonka muotoili venäläinen kuvanveistäjä Ivan Martos (1754─1835). Veistos saapui Turkuun 1814. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kateederin taakse oli tarkoitus sijoittaa Kustaa IV Aadolfin rintakuva, johon kuningas oli jo antanut suostumuksensa.

Aleksanteri I:n rintakuva siirrettiin 1832 Akatemiatalon juhlasalista Helsinkiin Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston vastavalmistuneeseen juhlasaliin. Veistos konservoitiin kesällä 2013, ja samalla siitä tehtiin toisinto Turun yliopistolle. Toisinnon paljastustilaisuus järjestettiin Turun Akatemiatalon juhlasalissa 30.5.2014.

Salin ilme ja irtaimisto ovat muuttuneet jonkin verran ajan saatossa. Esimerkiksi vuodelta 1874 olevat kattokruunut toimivat alun perin kaasulla ennen rakennuksen sähköistämistä, ja salin yhtenäiset penkit saivat siirtyä 1950-luvun korjauksissa arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelemien istuimien tieltä. Samalla 1910-luvun kaakeliuunit korvattiin pattereilla.

Lehterin urut ovat porilaisen Carl Torenbergin valmistamat vuodelta 1812. Akatemiataloon ne siirtyivät vuonna 1833 silloiselta omistajalta ruotsinmaalaiselta Gustaf Anderssonilta, joka joutui luopumaan niistä maksukyvyttömyytensä takia tuomiokapitulilta lainaamaansa 400 hopearuplan lainaa vastaan. Urut on kunnostettu peruskorjauksen yhteydessä 1965 ja ne ovat olleet satunnaisesti käytössä.

Juhlasalin mahonkiset ovet teki puuseppä F. A. Eckstein Tukholmassa vuonna 1814. Kullatut, lehmuksesta veistetyt koristeet ovat kuvanveistäjä G. A. Ponsbachin valmistamat. Sekä puhujakoroke että ovet valmistettiin Gjörwellin piirustusten mukaan. Myös juhlasalin nykyinen puhujakoroke ja salin ovet ovat kopioita Helsinkiin siirretyistä alkuperäisistä sisustuselementeistä.

Turun Akatemiatalon juhlasalia on kuvailtu Suomen kauneimmaksi ja paljon alkuperäistä on yhä vierailijoiden nähtävissä, sillä salin vauriot Turun palossa (1827) olivat vähäiset.

Juhlasalin reliefisarja Valistuksen ja tieteiden saapuminen Suomeen

Salissa on kuusiosainen reliefisarja Valistuksen ja tieteen saapuminen Suomeen (1814–1816), joka on Alavetelistä syntyisin olevan kuvanveistäjä Erik Cainberg toteuttama. Kuvat on sijoitettu aikajärjestyksessä vuorotellen kummallekin sivuseinälle. Kahdessa reliefissä on Cainbergin signeeraus: Väinämöisen soitto ja Turun Akatemian perustaminen, molemmat vuodelta 1814. Reliefisarja on ensimmäinen profaaniin tilaan tehty julkinen taideteos Suomessa. Akatemiatalon kuusiosainen reliefisarja jäi Cainbergin viimeiseksi työksi.

Pakanallinen kulttuuri. Väinämöisen soitto.

Kuohujen keskellä istuu Väinämöinen kannel polvillaan, rantaan kiinnitetyssä veneessä ovat runonlaulajat. Väinämöisestä vasemmalle on veden haltija ja soittoa kuulemaan on tullut myös kahdella jalalla seisova karhu, sekä ryhmä seppiä reliefin vasemmassa laidassa. Reliefin Väinämöinen on toiminut esikuvana ulkoiselta olemukseltaan useille Kalevalan kuvaajille.

Kristinuskon tulo Suomeen

Kuvassa piispa Henrik kastaa suomalaisia. Keskellä olevan ristin oikealla puolella oleva munkki sormeilee rukousnauhaa ja vasemmalla puolella oleva kuningas Eerik pitelee kiinni sauvasta. Hiippapäinen piispa Henrik on sijoitettu kuvan vasempaan laitaan. Oikeassa reunassa olevaa munkkia uhmaa pakana koiransa kanssa. Muut hahmot ovat vasta kastettuja suomalaisia ja sotilaita kuninkaan henkivartiostosta.

Uskonpuhdistus

Agricola luovuttaa Turussa vierailevalle kuningas Kustaa Vaasalle suomennustyönsä. Kuvassa on lisäksi prinssi Juhana, pyhimyksen patsaan jäänteitä ihmettelevät nuorukaiset ja piispaa avustava henkilö kirjoja pidellen.

Turun akatemian perustaminen

Pietari Brahe ojentaa kuningatar Kristiinalle asiakirjoja allekirjoitettaviksi. Pöydän yläpuolella näkyy Kustaa II Adolfin medaljonkikuva. Vasemmalla olevalla pöydällä ovat kuninkaallisen vallan symbolit kuten kruunu ja valtikka.

Peruskiven muuraus

Keskellä seisova Kustaa IV Adolf katsoo prinssi Wilhelm Fredrikiä, jolle kuningatar Frederika Dorotea ojentaa muurauslastaa. Tapahtumaa 24.7.1802 seuraavat piispa Jakob Gadolin ja professori Karl Niklas Hellenius laastivatia pidellen.

Keisari Aleksanteri I:n vierailu Turun akatemiassa

Kuvaan on taltioitu 2.4.1809 tapahtumat. Aleksanteri I tervehtii kuningatar Kristiinaa, joka esittelee hänelle Auran runottaren. Neljän ylioppilaan ryhmä seisoo oven toisella puolella ja seinällä ovat tieteen symbolit uhrialttari (uskonto), vaaka (oikeus), Aslepioksen sauva (lääketiede) ja taivaankansi (filosofia). Aura on mahdollista tulkita sekä akatemian personifikaationa että maata edustavana Suomi-neitona.

Lähteet ja kirjallisuus:

J. Gardberg, Turun Akatemiatalon rakentaminen. Suomen Turku, Åbo vår stad, N:o 2, 1965. Julkaisija ─ Utgivare Turku-Seura, Åbo-Samfundet r.y.

Helsingin kaupungin taidemuseo/Julkiset veistokset, http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=12&sortby=artist

Henrik Lilius, Kaupunkirakennustaide kustavilaisella ajalla 1775─1809. Teoksessa Ars Suomen taide 2. Päätoim. Salme Sarajas-Korte, Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu 1988 (104133), 124127.

Kaarina Pöykkö, Erik Cainberg ja hänen reliefisarjansa Turun vanhassa akatemiatalossa. Jyväskylä Studies in the Arts 36. Jyväskylän yliopisto 1991, 7275.

Karpela-Uusitalo Hilkka Turun hovioikeuden toimitilat vuodesta 1623 nykypäivään. 2013.

Lehtiartikkeli “Akatemiatalo, Academia aboensis”, Uusi Aura 30.5.1914.

Turun Akatemiatalo. Rakennushistoriaselvitys 2009. Arkkitehtitoimisto OKULUS Kati Winterhalter ja Mikko Bonsdorff 7.12.2009.

Akademihusets festsal Solennitetssalen

Akademihusets festsal, Solennitetssalen, stod klar för användning 1815. Den har använts på många olika sätt. Tsarerna Alexander I, Nikolaj I och Alexander II har besökt den, förutom flera andra personer som på ett eller annat sätt varit inflytelserika i Finlands historia. I salen höll Åbo hovrätt länge sina högtidliga sammankomster och där anordnades konserter och folkmusikevenemang. Där har man hållit möten och spiritistiska seanser och Åbo svenska klassiska lyceum ställde till med fester där. Där har också Åbo Akademi och Åbo universitet ordnat sina magisters- och doktorspromotioner och andra akademiska festligheter.

Festsalen är placerad i byggnadens mittaxel. Huvudingången finns på domkyrkosidan av byggnaden och man kommer in i salen via en vestibul. Vestibulen är så gott som kvadratisk med plant tak. Detaljeringen är nyklassicism. Kassettaket bärs upp av pilastrar och fyra toskanska granitkolonner. Taket pryds av bland annat vackra rosetter i stuck.

Salens och vestibulens bastanta kolonner är huggna i granit från Vårdberget eller Gertrudsbacken, båda i Åbo. Löjtnant Nils Stenstam ansvarade för deras utformning. Enligt muntlig tradition lär tsar Alexander I ha gett order om att de stora kolonnerna i Isakskatedralen i S:t Petersburg skulle tillverkas med Akademihusets kolonner som modell. Golvet i salen består för sin del av öländsk kalksten i två färger. Golvet i salen är aningen högre än det i vestibulen, vilket sannolikt beror på hierarkin mellan utrymmena.

Festsalen är rektangulär och till formen en treskeppig romersk basilika, den form som man ansåg värdig ett akademiskt uppdrag och festivitas. Mitt- och sidoskeppen skiljs åt av en jonisk kolonnad. Den joniska kolonnordningen är enligt den klassiska arkitekturteorin tillskriven Apollon. I den grekiska mytologin är Apollon såväl vetenskapens som konstens beskyddare.
Sidoskeppen bär upp breda segmentformade valv medan mittskeppet är tunnvälvt. Salen får ljus från lunettfönstren i valvets nedre del. I ändan av mittskeppet finns en absid avsedd för rektorns talarstol, eller kateder. Även salens andra ända har en absidial avslutning, och ovanför den sitter en orkesterläktare. Arkitekten Carl Christoffer Gjörwell (1766–1837) har i sina planer för Akademihusets festsal sannolikt inspirerats av den kände renässansarkitekten Andrea Palladios (1508–1580) rekonstruktion av den romerska rättsbasilikan.

Festsalens detaljering och ornamentering är imponerande. Valvet fördelas i fält genom gördelbågarna mellan fönstren. Fältpartierna är försedda med antikiserande bildornament. Salens väggar är utförda i röd-svart marmorimiterande stuck. Bygg- och stuckmästaren Jacob Schelesnoff från S:t Petersburg med medhjälpare står för de fina stuckornamenten. I inredningsarbetet deltog också andra kända byggmästare och konstnärer. Den finskfödde stolmakaren Efraim (Ephraim) Ståhl (1767–1820), som verkade i Stockholm, tillverkade festsalens tredelade kateder 1814. Bakom katedern, i mitten av den runda absiden, placerades tsar Alexander I:s byst i brons formgiven av den ryske skulptören Ivan Martos (1754–1835). Skulpturen anlände till Åbo 1814. Ursprungligen var det tänkt att man bakom katedern skulle placera kung Gustav IV Adolfs byst, vilket denne redan hade gett sitt samtycke till.

Alexander I:s byst flyttades 1832 från Akademihusets festsal till den nyligen färdigställda festsalen i det Kejserliga Alexanders Universitetet i Helsingfors. Skulpturen genomgick en konservering sommaren 2013, och samtidigt gjordes en kopia för Åbo universitet. Bysten avtäcktes i Akademihusets festsal den 30 maj 2014.

Salen har delvis ändrat karaktär och modifierat inventarierna under tidens gång, till exempel har takkronorna från 1874 ursprungligen fungerat med gas innan byggnaden elektrifierades. I samband med reparationsarbeten under 1950-talet fick de sammanhängande bänkraderna ge rum för stolar designade av arkitekten Erik Bryggman. Samtidigt ersattes kakelugnarna från 1910 med värmeelement.

Läktarens orgel tillverkades 1812 av Carl Torenberg från Björneborg. Orgeln installerades 1833. Den hade tillhört svensken Gustaf Andersson som tvingades avstå från den på grund av sin oförmåga att återbetala ett lån på 400 silverrubel till domkapitlet.

Festsalens mahognydörrar tillverkades av snickaren F. A. Eckstein i Stockholm 1814. De förgyllda, i lind snidade ornamenten är utförda av skulptören G. A. Ponsbach. Såväl katedern som dörrarna tillverkades utgående från Gjörwells ritningar. Den kateder och de dörrar som i dag finns i festsalen är kopior av de ursprungliga, som flyttades till Helsingfors.

Akademihusets festsal har beskrivits som Finlands vackraste sal. Den har i stora drag behållit sin ursprungliga karaktär, och kan fortfarande ses av besökare. Salen skadades endast i ringa omfattning av Åbo brand 1827.

Festsalens reliefserie Upplysningens och wettenskapernas fortgång i Finland

I salen finns en sexdelad reliefserie, Upplysningens och wettenskapernas fortgång i Finland (1814–1816). Bildprogrammet är skapat av skulptören Erik Cainberg (1771─1816) från Nedervetil. Reliefbilderna är placerade i kronologisk ordning, turvis på båda sidoväggarna. Två av relieferna är signerade av Cainberg: Väinämöinen spelande kantele och Åbo Akademis instiftande, båda från 1814. Reliefserien är det första offentliga konstverket i Finland som gjorts för en profan miljö. Akademihusets sexdelade reliefserie blev Cainbergs sista arbete.

Den hedniska kulturen. Väinämöinen spelande kantele

Väinämöinen sitter på svallande vågor med sin kantele i sitt knä, runosångarna sitter i båten som är förtöjd vid stranden. Till vänster om Väinämöinen ses näcken, som jämte en på två ben stående björn och en grupp smeder i reliefens vänstra kant, kommit för att lyssna till sången. Reliefens Väinämöinen har stilistiskt fungerat som förebild för flera konstnärer som avbildat scener ur Kalevala.

Kristendomen kommer till Finland

I bilden döper biskop Henrik finnar vid foten av det kors som rests i Räntämäki. Till höger om korset, som finns mitt i bilden, står en munk och plockar med sitt radband. På andra sidan korset står kung Erik med sin stav. Dopförrättaren, biskop Henrik med mitra, är placerad i bildens vänstra kant. I den högra kanten står en munk som hotas av en hedning och hans hund. De övriga är nydöpta finnar och soldater ur den kungliga livvakten.

Reformationen

Finlands reformator Mikael Agricola överräcker sin finska bibelöversättning till kung Gustav Vasa, som är på besök i Åbo. I bilden ses också prins Johan, en grupp ynglingar som förundrar sig över fragmentet av en helgonfigur och en person som bär en bok och bistår biskopen. Överlåtandet av verket skulle ske i Åbo domkyrka. I bakgrunden ser man pilastrar som bär upp bågar.

Åbo Akademis instiftande

Generalguvernören Per Brahe överräcker stiftelseurkunden till drottning Kristina för namnteckning. Ovanför bordet ses kung Gustav II Adolfs porträttmedaljong. På bordet till vänster står de kungliga maktsymbolerna kronan och spiran. Bakom drottningen står rikskanslern Axel Oxenstierna.

Grundstenen muras

I mitten på bilden står kung Gustav IV Adolf, med blicken fäst på prins Wilhelm Fredrik som får mursleven framräckt av drottning Fredrika Dorotea Wilhelmina. Händelsen ägde rum den 24 juli 1802 och följdes av biskop Jakob Gadolin och professor Carl Niclas Hellenius, som håller i murbrukskärlet.

Tsar Alexander I besöker Åbo Akademi

Bilden föreställer händelserna den 2 april 1809, då tsar Alexander I hälsar på drottning Kristina som presenterar musan Aura för honom. En grupp om fyra studenter står på andra sidan av dörren. På väggen ses vetenskapernas symboler: offeraltaret (religionen), vågen (rättvisan), Asklepios stav (läkemedelskonsten) och himlavalvet (filosofin). Aura kan man tolka som en personifikation av akademin eller som en representation av landet i form av Finlands mö. Reliefen avbildar en historisk vändpunkt – maktskiftet från kung till kejsare.

Källor och litteratur:

Lars Berggren & Annette Landen, Väggarna tala. Åbo Akademis byggnader under 100 år, Åbo Akademis förlag 2017, 169.

C. J. Gardberg, Turun Akatemiatalon rakentaminen, Suomen Turku – Åbo vår stad, Nr 2, 1965.

Helsingin kaupungin taidemuseo/ Julkiset veistokset, http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=12&sortby=artist.

Hilkka Karpela-Uusitalo, Turun hovioikeuden toimitilat vuodesta 1623 nykypäivään, 2013.

Henrik Lilius, Kaupunkirakennustaide kustavilaisella ajalla 1775─1809, Ars, Suomen taide 2. Red. Salme Sarajas-Korte, Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1988 (104─133), 124─127.
Kaarina Pöykkö, Erik Cainberg ja hänen reliefisarjansa Turun vanhassa akatemiatalossa, Jyväskylä Studies in the Arts 36, Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto 1991, 72─151.

Paluu sivun Juhlasali – Solennitetssalen alkuun.