Uusi Aura 30.5.1914 nro 122

“Akatemiatalo, Academia aboensis

Ulkopiirteiltään melkein liiankin waatimattomana ja köyhänä, mutta siten uskollisesti kuwaten karun maamme pieniä oloja se kohoo historialliselta maaperältään tuomikirkko-wanhuksen wierellä. Jokainen neliöjalka maata tässä entisen kirkkomuurin seuduilla on muistoista rikasta; parin tynnyrinalan sisällä tässä on tehty suurin osa meidän siwistyshistoriastamme. Nykyisessä Turussa owat nämä kadut ja tontit jääneet syrjään warsinaisesta liikenteestä ja ihmiswilinästä. Ne owat pyhitetyt menneisyyden muistoille ja hiljaisille wirastoille, joihin harwoin on asiaa. Kirkontornin naakat pitäwät huolen historiallisesta tunnelmasta ja joka kewät seppelöiwät waahterat ja lehmukset yliopistomme entisen kodin.

Matkustaja, jolla on wähänkin kiintymystä henkisen wiljelyksemme historiaan, liikkuu erikoisen uteliaana juuri akatemiatalon ympärillä. Mutta minusta tuntuu kuin olisi harwa turkulainen huolinut perehtyä tämän rakennusneliön sisäpuoleen ja että wain muutamat tietävät miten kaunista ja tyylipuhdasta arkkitehtuuria siihen kätkeytyy. Akatemian entinen juhlasali on kyllä parhain tunnettu siinä pidettyjen juhla- ja taidetilaisuuksien kautta. Pieni historiallinen ja arkkitehtooninen retkeily noiden kunnianarwoisien muurien sisäpuolelle huwittanee niin ollen lukijoitamme.

Westibyylissä, heti sisääntultua, herättää huomiota neljä komeata, jalotekoista graniittipylwästä, jommoiset pylwäät myös antawat leimansa juhlasalille. Kiwiaines niihin samoinkuin talon ikkuna- ja owipieliin on wanhojen asiakirjain mukaan saatu Wartiowuoresta, jonka luo wänrikki Niilo Stenstam akatemian rakennustöiden aikana perusti warta wasten kiwihiomon. Hiomakonetta kuuluu käyttäneen neljä hewosta. Talon muista rakennusaineista kannattanee tässä mainita että tiilet (á 42 killinkiä sadalta) hankki wapaaherra C.G. Carpelanin omistama Lemsjöholman tiilitehdas ja kauppias Cawénin tehtaat Kupittaalla ja Kairisissa; parrut ja puuaineet tuotettiin Noormarkun sahalta; kalkki Paraisten kalkkiuuneista; pylwäiden walurautaiset alustat Teijon rautatehtaalta.

Molemmin puolin juhlasalin owea näemme kaksi kipsimedaljonkia. Wasemmanpuolinen esittää akatemiatalon arkkitehtia, ruotsalaista Kristian Gjörwelliä, oikeanpuolinen hänen apulaistansa piirustusten laadinnassa italialaissyntyistä Carlo Francesco Bassia, joka w. 1802 saapui maahamme Gjörwellin puolesta johtamaan rakennustöitä ja jäi tänne loppuiäkseen tullen Suomen rakennushallituksen ensimmäiseksi intendentiksi. Bassin piirteet owat, kuten medaljongistakin näkee, harwinaisen kauniit ja eräästä samanaikaisesta maalauksesta saa sen käsityksen että mies on ollut oikea italialainen Adonis sitä tyyppiä, joka meidänkin päiwinämme liikkuu Firenzen ja Rooman kaduilla. Hänen romanttisista elämänwaiheistaan mainittakoon tässä wain että Kustaa III matkustaessaan w. 1783 Italiassa keksi siellä, jossain Modenan seuduilla, kauniin ja suloisen orpotytön ja antoi Kustaa Maurits Armfeltin huoleksi pestata tämän kuninkaalliseen oopperaansa Tukholmassa. Kaunis Giowanna Bassi toi mukanansa Ruotsiin 11 wuotiaan yhtä kauniin weljensä Carlon, joka nähtäwästi kuninkaan kannatuksella opiskeli taideakatemiassa arkkiteh[tuuria ja hänen siskonsa oli] tämä prima ballerina, aikansa ihailluin tanssijatar, jonka ympärillä Tukholman “kultainen nuoriso” liehui.

Turun akatemia oli lähes 200 wuotta saanut elellä ahtaassa entisessä kymnaasitalossa, jossa oli wain yksi luentosali kummassakin kerroksessa ja joka sijaitsi tuomiokirkon ympärysmuurissa. Yliopiston laitokset ja kokoelmat oliwat hajallaan siellä täällä ja ainakin puolen wuosisataa oli akatemian isissä kytenyt uuden yliopistotalon tai ainakin huomattawien lisärakennusten toiwo, mutta hallituksen ainainen rahanpuute oli tehnyt sen toiwon tyhjäksi. 1790-luwulla, kun näistä lisärakennuspuuhista wihdoinkin näytti tulewan tosi, sai akatemian silloinen kansleri, kreiwi Bachtmeister, hallituksen taiwutetuksi kokonaan uuden, ajanmukaisen yliopistotalon rakennuttamiseen entisen sijaan, joka olisi hajotettawa maahan. Tätä päätöstä terwehtiwät akateemiset isät ilolla ja konsistori asetti rakennustoimikunnan, joka wäsymättömällä huolella ja harrastuksella koko pitkän rakennusajan wuodesta 1802 wuoteen 1815 walwoi työn edistymistä ja huolehti rahoista ja tarpeista. Ajan oloihin nähden oli hanke suurisuuntainen. Wanhastaan oli akatemialla jo jonkunlainen rakennusrahasto; sen kartuttamiseksi määrättiin 1798 kaikki tulot Suomen awonaisista kirkkoherra- ja pastorikunnista 6:n wuoden aikana. Niinikään myönnettiin rahastoon osa Turun tullituloista ja käydessään Suomessa akatemian peruskiweä laskemassa myönsi kuningas Kustaa IV Adolf edellisen lisäksi akatemialle oikeuden 20 wuoden aikana kantaa riksin jokaisesta piki- ja terwatynnyristä, joka Suomen satamista wietiin tai niihin tuotiin. Rahaa tarvittiinkin paljon, sillä Gjörwellin kustannusarwio päättyi 100,000 riksiin.

Peruskiwen juhlallisen laskemisen toimittiwat 24 p. heinäk. 1802 omakätisesti hopeisilla muurauskojeilla kuninkaalliset majesteetit kanuunien paukkuessa; tapahtuman muistoksi lyötiin niinikään kulta- ja hopeamitali. Useita tontteja oli lunastettu Ison Hämeenkadun warrelta talon tarpeeksi. Töihin kulutettiin sitten keskimäärin 13,000 riksiä wuodessa; w. 1806 oliwat uutisrakennuksen menot jo 55,580 riksiä. Paitsi muurareita ja salwumiehiä y. m. otti työhön osaa ajottain 75-miehisiä jokawäenosastoja Turun läänin rykmentistä aliupseeriensa johdolla. Talon toiwottiin jo piakkoin lähenewän walmistumistaan, kun työt kewäällä sodan tähden asetettiin seisomaan. Wäliaikaisen juhlasalin, (nykyään howioikeuden hallussa) tahtoiwat wenäläiset sotawäen kirkoksi, mutta saatiin nämä kuitenkin tyytymään johonkin toiseen suojaan. Sotawuonna töiden seisoessa asui Bassi akatemiatalon kolmannessa kerroksessa, akatemian kamreerille aiotussa huoneustossa Ruotsista häntä seuranneen “taloudenhoitajansa” Helena Kristina Betterbrunin kanssa, joka oli hänelle synnyttänyt kaksi lasta ennenkuin Bassi 1816 antoi tuomiorowasti Gadolinin wihkiä tämän waimokseen.

Pakollisen työnseisauksen aikanakin jatkettiin puolella woimalla töitä kiwihiomossa, kunnes maaliskuussa 1810 woitiin hiljalleen käydä käsiksi warsinaisten rakennustöiden päättämiseen. Raha-asiat wain tuottiwat alituista huolta rakennustoimikunnalle ja konsistorille. Alkuperäinen kustannusarwio oli työn pitkittyessä ja uusien työolojen waikutuksesta jo aikoja siwuutettu. Keisari Aleksanteri oli alun pitäen osoittautunut suopeaksi rakennushankkeelle, paitsi satunnaisia eriä ja lahjoja oli akatemia w. 1811 saanut 20 tuh. ruplan wuotuisen rakennusawun. Kaiken kaikkiaan laskettiin rakennuskustannukset talon walmistuttua 287,939 riksiksi Ruotsin rahassa, joka nykyisessä rahassa tehnee lähemmän 800 tuh. markkaa.

Koristelutyöt, warsinkin juhlasalin basreliefien muowailu, jonka tehtäwän konsistori Sergelin suosituksesta oli antanut kuwanweistäjä Erik Cainbergille, waatiwat wielä melkoisen paljon aikaa.

Juhla- ja konsistorin istuntosalin stukkatuurityöt suoritti pietarilainen rakennusmestari Jak. Schelesnow, joka waiwoistaan sai mukaan 39,832 ruplaa. Seinämaalauksen konsistorin (nyk. tuomiokapitulin) istuntosaliin prof. Walleniuksen sommittelemain, kreikkalaisten tarustosta otettujen aiheiden mukaan, suoritti prof. G. Limnell Tukholmasta. Kun juhlasalin mahonkiowet – jotka kuten tunnettua palon jälkeen siirrettiin Helsinkiin yliopiston juhlasalin owiksi, ja tilalle teetettiin täkäläiseen akatemiataloon tarkat kopiot – oliwat walmistuneet, pietarilaiselta Jean Martosilta 6,800 ruplasta tilattu Aleksanteri I:n suurikokoinen pronssi-rintakuwa saapunut ja Cainbergin basreliefit kesällä 1815 walmistuneet, alkoi akatemian uusi koti sisutuksensakin puolesta olla lopullisessa kunnossa. Joulukuulla samana wuonna niin Gjörwell kuin rakennuttaja-arkkitehti Bassi wapautetaan kaikesta edeswastauksesta ja saawat sen mainelauseen että kaikki työt owat konsistorin suureksi tyytywäisyydeksi hywin ja huolellisesti suoritetut, josta kiitokseksi Bassi saa lisäpalkkion – hänellä oli wuosittain ollut alussa 400, sittemin 500 riksiä palkkaa, wapaat huoneet ja matkat – sekä konsistorin erikoisesta anomuksesta oikeuden lukea wirkawuosikseen ne 14 wuotta, jotka oli käyttänyt akatemiatalon rakentamiseen. Sittemmin huomattiin kyllä joitakin pieniä wirheitä ullakkokerroksessa ja huolimattomuutta kattamistöissä, mutta Bassi oli jo saanut “synninpäästön” ja erittäin mairittelewan kiitoskirjelmän konsistorilta.

Uuden talon wihkiminen lykkäytyi pari wuotta sen johdosta että keisari Aleksanteri I oli luwannut saapua Turkuun tähän juhlatilaisuuteen, mutta kun ei hän woinutkaan tätä aiettaan toteuttaa, wihittiin uusi akatemia 30 pnä lokakuuta 1817 uskonpuhdistusjuhlan yhteydessä, Latinankielisen kutsumuksen tähän tilaisuuteen kirjoitti akatemian silloinen rehtori Daniel Myréen ja Turun piispa Jaakko Tengström, joka samoilla juhlilla nimitettiin arkkipiispaksi, piti komean retoriikan sääntöjen mukaan laaditun juhlapuheen :Udest laetisimus Festus Dies /läsnä on riumukas juhlapäiwä).

Y.K.”

Paluu rakennushistoriaan