Turun Akatemiatalo.

Huomattawa 100-wuotismuistopäiwä.

“Tänään, tiist. on kulunut täsmälleen 100 w. Tur. uud. akatemiatalon wihkimisjuhlasta, joka oli siirretty muutamia aikoja ja joka näin järjestettiin uskonpuhdistuksen 300-wuotisjuhlan yhteyteen. Tämä akatemiatalo ei enää ole pitkiin aikoihin ollut täyttämässä sitä tehtäwää, minkä se aluksi sai, mutta yhä wielä se Turun palon jälkeen uudistettuna juhlallisesti kohoaa tuomiokirkkomme wieressä muistuttamassa Turun pääkaupunkiaikoja, niitä aikoja, jolloin Turun yliopisto oli todellisuus.

Rakennuksen suunnitelmien aika.

Pietari Brahen yliopisto tuli alkuaikoinaan kylläkin toimeen niissä pienissä tiloissa, jotka sille woitiin wuokraamalla hankkia, mutta yliopiston laajetessa tuli huoneistotarwe yhä tuntuwammaksi. Se waatimaton kaksikerroksinen eakennus, joka 1700-luwulla palweli yliopstoa, oli aiwan riittämätön huoneitten wähälukuisuuden wuoksi. Tämä oli painawimpana syynä siihen, että mainitun wuosisadan loppupuolella ryhdyttiin wakawasti harkitsemaan uuden yliopistotalon rakentamista. Muodostettiinpa erityinen rakennusrahastokin, joka kumminkin pysyi mahdottoman pienenä – w. 1798 oli koossa ainoastaan 900 riikintaalarin paikkeilla.

Kustaa Waasan aikana tehtiin epäonnistuneita ponnistuksia, jotta waltakunnan wiranomaiset olisiwat käyneet asiaan käsiksi, ja wasta Jacob tengströmin ollessa rehtorina (1799-1800) saatiin rakennuskysymykselle waloisia toiweita. Oikeastaan onkin pääasiassa hänen diplomatiaansa kiitettäwä siitä, että suunnitelmat silloin toteutuiwat. Sillä hän warsinaisesti oli se henkilö, joka hankki yliopistolle useita weroja, joitten awulla rakennusrahastoa woitiin kartuttaa ja wahwistaa.

Kun siis oli toiweita kysymyksen rahallisen puolen järjestymisestä, asetettiin erityinen rakennuskomiteakin, jonka jäsenistä mainittakoon juuri Tengström. Konsistorio laati mietinnön asiasta sekin, ja tämä jätettiin silloiselle kanslerille, kreiwi Wachtmeisterille. Konsistoriossa oli asia kumminkin sitä ennen ennättänyt esiintyä eri waiheissa. Huomattawin näistä oli se, että toiset tahtoiwat silloisen rakennuksen uusimista ja laajentamista, toiset taas kokonaan uuden rakentamista. Tengströmin ansiota lienee sekin, että jälkimmäinen kanta pääsi woitolle.

Peruskiwi lasketaan.

Rakennusasia kehittyi edelleen, ja uuden akatemiatalon rakentaminen tuli päätetyksi asiaksi. Piirustukset ja suunnitelmat laati arkkitehti Karl Kristoffer Gjörwell, jonka ensim. itsenäinen työ Tur. akatemiatalo oli. Myöhemmin on hän suorittanut Karlbergin uud. rakentamisen, Hagan kuningattaren pawiljongin ja Tukholman waruswäensairaalan rakentamiset y. m. arkkitehtitöitä. Akatemiatalon ylirakennusmestariksi otettiin arkkitehti Charles Bassi.

Heinäkuun 24 pnä 1802, Turun yliopiston perustaja, kuningatar Kristiinan nimipäiwänä, laskettiin uuden akatemiatalon peruskiwi silloisen kuninkaan Kustaa 4 Aadolfin ja hänen puolisonsa ollessa läsnä. Rakennettawan talon perustuksiin pantiin hopealaatikko, mikä sisältää tiedonannon tapauksesta sekä sen ajan rahoja ja mittoja.

Rakennustyön suorittaminen.

Rakennustyö edistyi sitten werrattain nopeasti, ja w. 1807 oli rakennus siksi walmis, että osa yliopistotyöstä woitiin järjestää sinne. Seuraawana wuonna alotettiin juhlasalin ja aulan rakentaminen Wartiowuoresta louhituista kiwistä.

Suomen sodan aikana rakennustyö luonnollisesti seisahtui alkaakseen entistä suuremmalla harrastuksella sen päätyttyä. Yliopisto sai Aleksanteri 1:stä walppaan waalijan. Ja warsinkin yliopiston waltiolta saamasta rakennusawusta on mainittawa. Näillä woitiin maksaa aikaisemmin tehdyt rakennuswelat ja laajentaa aikaisempia suunnitelmia sikäli, että koko rakennus sitten walmistuneena tuli maksamaan 287,939 riikintaaleria, waikka Gjörwellin alkuperäiset laskelmat päättyiwät 94,278 taalariin.

Koristelutyö erittäinkin tuli tuottamaan ennakolta laskemattomia lisäkustannuksia, mutta ne tuliwatkin sitten sitä paremmat. Ja warsinkin lienee syytä mainita juhlasalin ja konsistorinsalin kaunistuksista, joitten suorittajia oliwat tunnetut taiteilijat, kuvanveistäjä Erik Cainberg ja rakennusmestari Jacob Shelesnow.

Wihkiäistilaisuus.

Turun akatemiatalon Ison Hämeenkadun puoleisessa päädyssä on kultakirjaimin latinan kielinen lauselma, jossa ilmotetaan akatemiatalon ensimmäinen kiwi lasketuksi w. 1802, wiimeinen w. 1815. Tämän mukaan siis akatemiatalo walmistui wiimemainittuna wuonna. Wihkiminen siirtyi kumminkin parilla wuodella, kuten jo aikaisemmin mainittiin, ja se oli suuremmoinen juhlatilaisuus lokakuun 30 p:nä 1817. Yliopiston silloinen rehtori Daniel Myrén oli kutsunut juhlayleisön. Piispa J. Tengström, akatemiatalon luoja, piti latinankielisen puheen. Rehtori Myrénin kutsu on painettuna “Acta inaugurationis” -nimiseen teokseen, joka ilmestyi wihkimisen muistoksi w. 1821, ja käsittää se kokonaista 60 kirjansiwua. Piispa Tengström pohdisti puheensa alkupuolen wasta walmistuneeseen akatemiataloon, kiittäen henkilöitä, jotka oliwat edistäneet sen walmistumista. Loppupuoli puhetta taas oli laajakantoinen esitys korkean tieteen woittokulusta maailmassa kautta aikojen.

Akatemiatalon myöhemmät waiheet.

Turun yliopisto asettui tämän jälkeen suureksi osaksi sinne, joitakin pieniä osastoja jäi ulkopuolelle. Tähän kirjotukseen liittyy “Acta inaugurationis” -teoksessa olleet kummankin kerroksen pohjapiiroskuwat selityksineen osottaen eri huoneitten käytön ja tehtäwän. Wuoden 1827 palossa joutui akatemiatalokin tulen uhriksi, ja kun se sitten palon jälkeen rakennettiin uudelleen, ei se enää saanut täydelleen entistä asuaan.

Turun palon jälkeen siirrettiin yliopisto Turusta Helsinkiin, ja sitten joutui akatemiatalo erinäisten hallinnollisten wirastojen haltuun. Tällä haawaa sijaitsewat siellä m.m. Turun howioikeus, kuwernöörinwirasto, lääninhallitus ja tuomiokapituli. Edelleen on talo ollut pitkät ajat läänin kuwernöörin asuntona.

Akatemian kaunista juhlasalia käytetään paljon julkisiin tilaisuuksiin, luentoihin, konsertteihin y. m. s. ja onkin se hywän akustiikkansa wuoksi wallan erinomainen tarkotukseen.

Loppusana.

Turun akatemiatalo yksinkertaisine ääriwiiwoineen juhlallisen tuomiokirkkomme takana on mieluinen muisto Turun entisiltä ajoilta. Huolimatta kolmen kerroksen mataluudesta ja ulkopuolien koristeellisuuden puutteesta pistää se sittenkin silmään paljon paremmin kuin muut läheiset samantyyliset rakennukset, esim. wastapäätä olewaa Turun ruotsalaiseksi yliopistoksi aijottu talo.

Turun keskusta on siirtynyt jo Tuomiokirkon seudulta toisaanne, ja akatemiatalo on jäänyt hiljaiseen ympäristöön. Mutta siellä se parhaiten puhuukin menneistä päiwistä Suomen siwistyksen wanhan kehdon keskisimmässä pisteessä, Unikankareen wierulla.

Paluu sivulle Turun akatemia.